Töppöstä toisen eteen!

Heijastinkyselyyn vastanneet käyttävät kaikki heijastimia, hyvä te! Ja hyvä me! :)

Ihan jo oman jaksamisenikin kannalta olen yrittänyt joka päivä lenkkeillä. Lenkki on hyvä syy jättää ruotsinkirjat pöydälle odottamaan ja lähteä itse vähän huuhtomaan ärtymystä pihalle. Ruotsilla on negatiivinen vaikutus minuun. Koira ja lenkki rauhoittaa. Jos oikein kiukkuinen olen, niin laitan töppöstä toisen eteen ja otan pari juoksuaskelta. Harvoin kuitenkaan tulee lenkillä juostua, me menemme hitaasti mutta varmasti! Eipähän ole mikään paikka kipeänä.

Tänään, yllä olevan tekstin innoittamana tosiaan kidutin itseäni puolet lenkistä. Tai en voi ihan kidutukseksi sanoa, koska juoksin ihan oman fiiliksen mukaan. Mutta tietysti laitoin itselleni vähän haastetta. Joku voi ehkä ihmetellä ajatuksenkulkuani, mutta ihmetelköön. Juoksin aina kaksi heijastintolpan väliä ja kävelin taas seuraavat kaksi. Tätä jatkoin lähes koko lenkin. Hely toi omat haasteensa tähän touhuun. "Mutta kun tuola oli niiiin ihmeellisen hajunen paakku", "Ai eiks me käännytäkkään tästä, höh", "Mä en haluu mennä viel kotiin, Tuu-uu-uuliii" Joo kiva, minun ehdoillani kuitenkin mentiin ja hengissä selvittiin. Jalat kiittävät huomenna (venyttely ei ole minun juttuni). Liikunnassa paritanssia, onneksi lihaskuntotestit meni jo!

Ja nyt paluu iki-ihanien ruotsin kirjojen ääreen. Kiitos näistä kokeista, joihin olen saanut joutunut lukea viimeiset pari viikkoa. Kiitoskiitoskiitos, todella paljon.

Ainiin, nauttikaa rakkaan LG:ni laadukkaista HD kuvista! :)) Hyvää illanjatkoa!